Jännityskirjojen onnistuneita elokuvasovituksia

Villy Lindfelt

Kirjailija, esikoistrillerini Miltä tuntuu tappaa ilmestyi 2020 Siltalan julkaisemana.

”Kyllä kirja oli parempi kuin leffa”, kuulee usein sanottavan.

Mutta entäs ne kirjat, joiden kohdalla voi sanoa, että elokuva oli hyvä siinä missä kirjakin? Esittelen alla 17 hyvää jännitys- ja rikosromaania, joiden osalta onnistuttiin mielestäni hienosti myös elokuvanteossa. Katso, löytyykö listalta tuttuja kirjoja tai elokuvia!

Menneisyyden ote

Dennis Lehane on varsinainen elokuvalinko, jos mietitään miten paljon hänen teoksiaan on sovitettu onnistuneesti elokuviksi. Hän on myös yksi lempikirjailijoistani rikosromaanien saralla – yksi ainoista miesrikoskirjailijoista, joiden teoksia luen säännöllisesti. Lehanen kirjoja löytyy melko hyvin mm. Helsingin kirjastoista. Clint Eastwood ohjasi Menneisyyden otteen elokuvaversion vuonna 2003. Eastwood voitti elokuvallaan kaksi Oscar-palkintoa, ollen ehdolla yhteensä kuudessa kategoriassa (mm. paras sovitettu käsikirjoitus).

Suljettu saari

Toinen hyvä Lehanen kirjan filmatisointi on Suljettu saari. Elokuvaversion ohjasi Martin Scorsese ja pääosaa esitti Leonardo DiCaprio.

Likaista rahaa

Listan kolmas Lehane-filmatisointi on kirjasta Likaista rahaa. Elokuva jäi The Sopranos -tv-sarjassa Tony Sopranoa esittäneen James Gandolfinin viimeiseksi roolityöksi.

25th Hour

David Benioffin 25th Hourissa seurataan huumediilerin viimeistä vuorokautta hänen hyvästellessään kaverit ja perheensä ennen kuin hän menee suorittamaan pitkää vankilatuomiota. Kirja oli kuin tehty elokuvaksi ja se saikin ansaitsemansa käsittelyn Spike Leen ohjauksessa. Kirja oli David Benioffin esikoisromaani. Mies on sittemmin kunnostautunut mm. HBO:n Game of Thronesin luojana ja käsikirjoittajana. 25th Houria ei ole mielestäni suomennettu.

Winter’s Bone

Olen lukenut eri yhteyksissä, että Daniel Woodrell on yksi aliarvostetuimmista amerikkalaisista nykykirjailijoista. On helppo olla samaa mieltä, en oikein ymmärrä miksi miehen teokset eivät ole saavuttaneet suurempaa suosiota. Woodrellin Winter’s Bone on yksi parhaita rikosromaaneja, joita olen viimeisen parin vuoden aikana lukenut. Hänen tyylinsä tuo mieleen Cormac McCarthyn, joka ehkä selittää myös miksi pidän Woodrellista. Winter’s Bonesta tehtiin pienen budjetin elokuva vuonna 2010, joka sai 4 Oscar-ehdokkuutta ja siivitti pääroolia esittäneen Jennifer Lawrencen uran huimaan nousuun. Woodrellin teoksia ei ole käsittääkseni lainkaan suomennettu.

Kummisetä

Mario Puzon Kummisetä ei esittelyjä kaipaa kirjana tai elokuvina. Yksi kaikkien aikojen elokuvatrilogioista, jonka katson aina silloin tällöin uudelleen.

Tie

Cormac McCarthyn dystopia Tie on yksi vaikuttavimmista kirjoista, jonka olen koskaan lukenut. McCarthy voitti kirjallaan mm. Pulitzer-palkinnon. Elokuvaversio on myös todella hyvä, mutta ei yllä ehkä aivan samaan tasoon, kuin toinen McCarthyn kirjan filmatisointi, eli Menetetty maa.

Menetetty maa

Cormac McCarthyn Menetetty maa on yksi listan lempikirjoistani. En tiedä toista kirjaa, joka olisi niin lähellä elokuvasovitusta, kuin McCarthyn Menetetty maa. Siihen löytyy myös aika mielenkiintoinen selitys. McCarthy kirjoitti tarinan ensin elokuvakäsikirjoitukseksi ja kauppasi sitä useammalle tuotantoyhtiölle, mutta siitä ei tuolloin kiinnostuttu. Sitten hän kirjoitti käsikirjoituksen romaaniksi, se julkaistiin ja kirja sai kuuluisat Coenin veljekset (Ethan ja Joel Coen) kiinnostumaan sen filmatisoinnista. He tekivät romaanista elokuvan ja voittivat sillä neljä Oscar-palkintoa (mm. paras sovitettu käsikirjoitus). Elokuvan Anton Chigurghia (Javier Bardem) pidetään yhtenä kaikkien aikojen elokuvapahiksista Uhrilampaiden Hannibal Lecterin ja Star Warsin Darth Vaderin rinnalla.

Drive

James Sallisin Drive on ehkäpä listan kirjoista selvimmin sellainen, jossa elokuvaversio oli kirjaa parempi. Ei kirjakaan huono ole, mutta tanskalaisen Nicolas Winding Refnin ohjaama Drive nousi elokuvana jonkinlaiseen kulttisuosioon. Mielenkiintoinen yksityiskohta on se, että Winding Refnillä ei itsellään ole edes ajokorttia! Olin myös yllättynyt kuultuani, että elokuva pohjautui romaaniin. Kirja on julkaistu suomennoksena nimellä Kylmä kyyti (Arktinen banaani), tätäkään ei moni varmasti tiedä. Drive edusti mielestäni juonellisesti suoraviivaisten ja yksinkertaisten rikoselokuvien uudenlaista aaltoa. Sitä samaa, jota mm. Taylor Sheridanin käsikirjoittama elokuvatrilogia Wind River, Hell or Highwater ja Sicario edustaa.

Kiltti tyttö

Gillian Flynnin Kiltti tyttö on ollut minulle henkilökohtaisesti merkittävä teos, yksi keskeisimpiä vaikuttajia siihen, että halusin kirjoittaa romaanin. Kirja oli valtaisa menestys ja mm. Fight Club -elokuvan ohjaajana tunnettu David Fincher ohjasi siitä erinomaisen elokuvan. Sivumainintana sanon vielä sen, että Kiltti tyttö toimii hienosti myös äänikirjana. Flynnin toinen romaani Teräviä esineitä päätyi HBO:lle minisarjaksi ja hän on lisäksi kirjoittanut elokuvakäsikirjoituksen mm. Widows-elokuvaan.

Firma

Useammasta John Grishamin kirjasta on tehty elokuva, mutta Firma on mielestäni yksi niistä parhaista ja pidin siitä myös kirjana. Noin muuten en ole mikään valtava John Grisham -fani.

Ole luonani aina

Kazuo Ishiguron Ole luonani aina on tällä listalla jonkinlaisena bonuksena. Kirjaa ei ehkä voi kategorisoida jännitys- tai rikosromaaniksi, mutta sen laittaminen ylipäätään mihinkään lokeroon on vaikeaa (vaikka dystopia se toki on). Ishiguro on kuin kaunokirjallisuuden Christopher Nolan (mm. Tenetin, Dunkirkin jaThe Dark Knight -trilogian ohjaaja) – aivan kuin Nolanin elokuvissa, en aina oikein ymmärrä mitä Ishiguron kirjoissa tapahtuu. Silti pidän niistä suunnattoman paljon.

Miehet jotka vihaavat naisia

Stieg Larssonin Miehet jotka vihaavat naisia on minulle tärkeä kirja samalla tavalla kuin Gillian Flynnin Kiltti tyttö. Ja tässä kohtaa täytyy vielä todeta, että kirjasta tehty ruotsalainen elokuva oli paljon parempi, kuin David Fincherin ohjaama Hollywood-versio samaisesta teoksesta.

Uhrilampaat

Thomas Harrisin Uhrilampaat on toinen sellainen kirja tältä listalta, jonka kohdalla olen sitä mieltä, että elokuva oli selvästi kirjaa parempi. Toisaalta – elokuva on verkkopalvelu iMDb:ssä rankattu kautta aikojen 23. parhaaksi elokuvaksi, se voitti viisi Oscar-palkintoa ja Anthony Hopkinsin esittämää Hannibal Lecteriä pidetään yhtenä kaikkien aikojen elokuvapahiksista. Elokuvasta tuli Kummisedän kaltainen klassikko.

Nainen junassa

Paula Hawkinsin Nainen junassa -romaanissa on paljon samaa, kuin Gillian Flynnin Kiltissä tytössä: päähenkilönä epäluotettava naiskertoja ja selvitettävänä mahdollinen parisuhteeseen liittyvä murhamysteeri. Kirja oli menestys, samoin elokuva.

Syvä joki

Äijäporukalla eräjormailemaan, mikä voisi mennä pieleen? Tässä lähtökohta James Dickeyn Syvä joki -romaanille. Vuonna 2005 Time-lehti rankkasi teoksen 100 parhaan vuoden 1923 jälkeen kirjoitetun englanninkielisen kirjan joukkoon, joten aika merkittävästä romaanista on kyse. Kirjasta vuonna 1972 tehty elokuva on myös klassikko ja sai tuolloin kolme Oscar-ehdokkuutta.

I’m Thinking of Ending Things

Nyt myönnän, että tätä kirjoittaessani en ole vielä katsonut Iain Reidin I’m Thinking of Ending Things -esikoisromaanin elokuvaversiota. Mutta avaan sipsipussin ja cokiksen heti, kun olen julkaissut tämän kirjoituksen ja alan katsoa elokuvaa. Pidin kirjasta ja uskallan luottaa, että elokuvakin on hyvä. Elokuva on juuri julkaistu suoratoistopalvelu Netflixissä ja sen on ohjannut Oscar-voittaja Charlie Kaufman. Kaufman osti myös Reidin toisen romaanin Foen elokuvaoikeudet jo ennen kirjan julkaisua. Foe oli silti mielestäni kirjana parempi kuin tämä Reidin esikoinen.

-Villy

Esikoisromaanini Miltä tuntuu tappaa julkaistiin 2020 Siltalan kustantamana. Haaveilen siitä, että näkisin kirjani vielä joskus valkokankaalla tai suoratoistopalvelussa.

Kuva: Laura Malmivaara